Käsineiden standardit

Miksi työ- ja suojakäsineiden standardisointi on tärkeää

1. Turvallisuuden varmistaminen
   Standardit takaavat, että käsineet suojaavat tehokkaasti tiettyjä vaaroja vastaan, kuten leikkuuvammoja, kemikaaleja, kuumuutta tai sähköä. Ilman standardeja työntekijä ei voi luottaa siihen, että käsine todella toimii ilmoitetulla tavalla.
2. Yhtenäisyys ja vertailtavuus
   Standardit mahdollistavat erilaisten käsineiden vertailun. Työnantajat ja ostajat voivat tarkastella merkintöjä ja tunnistaa helposti, mitkä käsineet sopivat tiettyyn työhön.
3. Lakisääteinen vaatimusten täyttäminen
   Euroopassa ja Suomessa työturvallisuuslainsäädäntö edellyttää, että henkilönsuojaimet täyttävät hyväksytyt standardit (esim. CE-merkintä). Standardisointi tekee laillisuuden varmistamisesta selkeää ja yksinkertaista.
4. Laadun varmistaminen
   Standardit määrittelevät testausmenetelmät ja laatukriteerit, mikä estää epäluotettavien tai heikkolaatuisten käsineiden käytön. Tämä suojaa työntekijöitä pitkäaikaisilta vammoilta ja vähentää työtapaturmia.
5. Riskienhallinnan tuki
   Työnantaja voi tehdä riskinarvioinnin ja valita käsineet standardien avulla vastaamaan juuri kyseistä riskiä. Tämä auttaa estämään sekä akuutit tapaturmat että pitkäaikaiset ammattitaudit, kuten ihosairaudet tai tuki- ja liikuntaelinvammat.
6. Luottamus ja koulutus
   Työntekijät voivat luottaa siihen, että standardien mukaiset käsineet suojaavat oikein, ja koulutuksessa voidaan käyttää yhtenäisiä, selkeitä ohjeita turvallisesta käsineiden käytöstä.

standardisointi tekee suojakäsineistä luotettavia, vertailtavia ja turvallisia, mikä säästää sekä ihmishenkiä että resursseja.

CE-merkinnän merkitys työkäsineissä

1. Lakisääteinen vaatimusten täyttö
   CE-merkintä kertoo, että käsine täyttää EU:n henkilösuojaimille (PPE-asetus 2016/425) asetetut vaatimukset. Työnantajan on varmistettava, että käytettävät käsineet ovat CE-merkittyjä.
2. Turvallisuus ja standardit
   CE-merkitty käsine on testattu ja sertifioitu noudattamaan sovellettavia eurooppalaisia standardeja, kuten:
   • EN 21420 (420) – yleiset vaatimukset
   • EN 388 – mekaaninen suoja
   • EN 374 – kemikaalisuoja
   • EN 407 – termiset riskit - lämpösuoja
   • EN 511 - suoja kylmää vastaan
   • EN 60903 & EN 61482 - sähkösuojaus
   • EN 10819 - tärinänvaimennus
   • EN 12477 - hitsaussuojaus
   • ASTM F2878 - pistosuoja
   • IEC 61340-5-1 - ESD suojaus
   • EN 16350:2014 - staattiselta sähköltä suojaus
   • EN ISO 11393-4 - moottorisahan käyttäjän suojakäsineet
     Tämä tarkoittaa, että käsine tarjoaa ilmoitetun ja testatun suojan käyttäjälleen.
3. Luotettavuus ja jäljitettävyys
   CE-merkintä takaa, että käsine on valmistettu ja testattu dokumentoidusti laadukkaiden prosessien mukaisesti. Merkintä myös helpottaa tuotteiden vertailua ja ostamista.
4. Käyttäjän tieto
   CE-merkintä auttaa työntekijää tunnistamaan, että käsine soveltuu työtehtävän vaatimuksiin ja suojaa riskitekijöiltä.

CE-merkki työkäsineessä tarkoittaa, että käsine on testattu, sertifioitu ja täyttää EU:n turvallisuusvaatimukset.

OS Nordic-suojakäsineet on CE-merkitty ja sertifioitu asianmukaiseen luokkaan, mikä takaa luotettavan, eurooppalaisia turvallisuusnormeja vastaavan suojan.

CE-luokka I – vähäiset riskit

Luokan I käsineet on suunniteltu suojaamaan vähäisiltä riskeiltä, kuten pinnallisilta vammoilta, lievältä hankaukselta tai kosketukselta puhdistusaineiden kanssa. Valmistaja saa sertifioida nämä käsineet itse. Valmistajan on voitava osoittaa, että tuote täyttää suojakäsineille asetetut perusvaatimukset, ja valmistaja on vastuussa CE-merkinnästä.

Vaikka luokan I käsineet antavat perussuojan ja ovat mukavat, ne eivät sovellu tehtäviin, joihin liittyy mekaanisia tai kemiallisia riskejä tai lämpövaaroja.

Yleiset käyttökohteet:

• Kevyet siivoustyöt, suojaus lialta
• Puutarhatyöt
• Perustason asennustyöt

Luokan I käsineet antavat perussuojan ja ovat mukavat. Ne soveltuvat erinomaisesti matalan riskin ympäristöihin, mutta niitä ei tule koskaan käyttää, jos altistuminen mekaanisille riskeille, kemiallisille riskeille tai lämpöriskeille on mahdollista.

CE-luokka II – muut riskit

Luokan II käsineet on suunniteltu suojaamaan kohtalaisilta riskeiltä, kuten hankaukselta, viilloilta, pistoilta ja rajalliselta kemikaaleille tai lämmölle altistumiselta, jotka eivät kuulu luokkiin I tai III. Nämä käsineet täyttävät sekä perusvaatimukset että erikoiskäyttöalueisiin sovellettavien lisästandardien vaatimukset. Käsineiden tulee olla hyväksytyn laboratorion testaamat ja sertifikaatteja myöntävän ilmoitetun testauslaitoksen tyyppihyväksymät.
Tämä luokka kattaa laajan valikoiman ammattilaisten käyttökohteita, ja siihen liittyy yleisesti EN-standardeja, kuten EN 388 (mekaaninen suojaus) ja EN 407 (kuumankestävyys).

Luokan II käsineet suojaavat luotettavasti päivittäisissä tehtävissä, joihin liittyy kohtalaisia vaaroja. Niiden sertifiointi takaa yhdenmukaisen suorituskyvyn, minkä ansiosta ne ovat luotettava valinta monilla aloilla.

CE-luokka III – vakavat riskit

Luokan III käsineet on suunniteltu vakaviin riskeihin, joissa altistuminen voi johtaa peruuttamattomiin terveyshaittoihin tai jopa kuolemaan. Tähän luokkaan kuuluu yksinomainen suojaus vaaroilta, kuten myrkyllisiltä kemikaaleilta, äärimmäiseltä kuumuudelta, kryogeenisilta olosuhteilta, sähkön aiheuttamilta riskeiltä ja biologisilta vaaroilta.

Jotta käsineet täyttäisivät luokan III vaatimukset, niiden tulee olla hyväksytyn laboratorion testaamat ja ilmoitetun testauslaitoksen tyyppihyväksymät. Lisäksi tuotantoprosessi tarkastetaan vuosittain yhdenmukaisen laadun ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi. Ilmoitetun testauslaitoksen nelinumeroinen tunnistusnumero on ilmoitettava heti CE-merkinnän jälkeen (esim. CE 0123) jatkuvan valvonnan ja sertifioinnin varmistamiseksi.

Luokan III käsineet ovat erittäin tärkeät riskialttiissa ympäristöissä. Niiden sertifiointi takaa korkeimman mahdollisen suojan ja laadunvalvonnan tason, kun epäonnistuminen ei ole vaihtoehto ja turvallisuus on taattava.

1. Eurooppalaiset standardit (EN)

Euroopassa työkäsineet sertifioidaan CE-merkinnällä ja noudattavat EU:n henkilösuojaindirektiiviä 89/686/ETY (nykyisin PPE-asetus (EU) 2016/425).

EN 21420/420 – Yleiset vaatimukset

EN 420 (EN ISO 21420) on perusstandardi, joka koskee kaikkia työkäsineitä. Se ei määritä erityistä suojaustyyppiä, vaan asettaa perusvaatimukset, jotka käsineiden tulee täyttää, jotta ne ovat turvallisia ja mukavia käyttää.

Keskeiset vaatimukset ja sisällöt:

• Vaarattomuus: Käsineet eivät saa vapauttaa aineita, jotka ovat terveydelle haitallisia (esim. kromi VI, pH-arvo, allergisoivat aineet). Ph-arvon oltava välillä 3,5 ja 9,5. Nahkakäsineiden kromipitoisuuden (VI) on oltava alle 3mg/kg.
• Koko ja istuvuus: Standardi määrittelee ergonomiset vaatimukset, jotta käsine istuu hyvin ja on mukava käyttää. Käsineiden on oltava helposti puettavat ja riisuttavat. Käsineistä on oltava saatavilla vakioidut koot ja niiden on mahdollistettava käden luonnollinen liikkuvuus.
• Merkinnät ja tiedot: Jokaisessa käsineessä on oltava valmistajan nimi, tuotteen nimi, koko, CE-merkintä ja mahdolliset suojapiktogrammit. Jos tuote on sertifioitu luokan III mukaisesti, CE-merkinnän jälkeen on ilmoitettava ilmoitetun testauslaitoksen nelinumeroinen koodi (esim. CE 0123)
• Käytettävyys: Käsineen on tarjottava paras mahdollinen suoja työssä, johon ne on tarkoitettu. Käsine ei saa estää työn tekemistä.Saumat, reunat ja materiaalit eivät saa aiheuttaa haittaa käyttäjälle. Käsineiden on sallittava sormien mahdollisimman suuri liikkuvuus, vaadittu suojaustaso huomioiden. Mukavuuden ja hengittävyyden pitäisi tukea pitkäaikaista käyttöä.
• EN 420 / EN ISO 21420: Standardi on päivitetty EN ISO 21420 -versioon, joka on nykyinen suojakäsineiden yleisvaatimus.

Pakkauksissa ja asiakirjoissa on oltava ohjeet, rajoitukset ja hoito-ohjeet.
Nämä vaatimukset todennetaan akkreditoitujen laboratorioiden suorittamilla standardoiduilla testausmenetelmillä. Yhdessä ne muodostavat perustan EU:n henkilönsuojainasetuksen (EU) 2016/425 mukaiselle CE-sertifioinnille ja tukevat käsineiden turvallista ja vaatimustenmukaista käyttöä kaikissa riskiluokissa.

Standardi EN 420/EN ISO 21420 toimii perusvaatimuksena, ja sen lisäksi käsineet testataan usein muiden standardien (esim. EN 388 mekaanisille vaaroille, EN 374 kemikaaleille) mukaisesti.

 

Mekaaninen suojaus – EN 388

EN 388 on eurooppalainen standardi, joka määrittelee suojakäsineiden suorituskyvyn mekaanisia riskejä vastaan. Se on keskeinen työkalu oikean suojakäsineen valinnassa esimerkiksi rakennus-, metalli- ja lasiteollisuudessa.

Standardin mukaiset käsineet merkitään vasarakuvakkeella, jonka alapuolella on 4–6 merkkiä (numeroita tai kirjaimia). Nämä ilmoittavat käsineen suojatason eri osa-alueilla.

Kun on kyse käsien suojaamisesta teollisuusympäristöissä, kaikki suoja- tai työkäsineet eivät ole samanlaisia. EN 388 -standardi on vertailuarvo arvioitaessa, kuinka hyvin suojakäsineet suojaavat mekaanisilta riskeiltä, mikä takaa turvallisuuden, luotettavuuden ja suorituskyvyn vaativissa työolosuhteissa.

EN 388 on eurooppalainen standardi, jossa luokitellaan suojakäsineiden mekaaninen kestävyys. Se auttaa valmistajia, turvallisuusalan ammattilaisia ja käyttäjiä tunnistamaan työhön sopivan käsineen. Standardi edellyttää viiden keskeisen suorituskyvyn osa-alueen testaamista:

• Hankauskestävyys
• Viillonkestävyys (Coup-testi)
• Repäisylujuus
• Puhkaisulujuus
• Viillonkestävyys (TDM-testi)
• Iskunsuojaus (valinnainen)

Jokaiselle EN 388 -standardin mukaisesti testatulle käsineelle annetaan koodi, kuten 4X43CP (kts. alla), jossa kukin merkki edustaa suoritustasoa yhdessä edellä mainituista luokista.

Hankauskestävyys = 4, Viillonkestävyys = X, Repäisylujuus = 4, Puhkaisulujuus = 3, Viillonkestävyys (TDM) = C, Iskunsuojaus = P (hyväksytty testitulos)

Merkinnät luetaan vasemmalta oikealle seuraavassa järjestyksessä: 

1. Hankauskestävyys (0–4): Kuinka monta hankaussykliä materiaali kestää ennen rikkoutumista. (4 = paras kestävyys)
2. Viillonkestävyys, Coup-testi (0–5): Perinteinen pyörivän terän testi. Jos merkintä on X, testiä ei ole tehty tai se ei sovellu materiaalille terän tylsymisen vuoksi. (5 = paras kestävyys)
3. Repäisylujuus (0–4): Voima (newtoneina), joka tarvitaan jo alkaneen repeämän suurentamiseen. 
4. Puhkaisulujuus (0–4): Voima, joka tarvitaan materiaalin lävistämiseen terävällä kärjellä. 
5. Viillonkestävyys, TDM-testi (A–F): Uudempi ja tarkempi testi (ISO 13997), joka mittaa viillonkestävyyttä suoralla terällä ja eri voimilla. F on korkein suojaustaso. (A ei anna suojaa viilloille)
6. Iskunsuojaus (P): Valinnainen testi. Merkintä P (Pass) osoittaa, että käsineessä on hyväksytty iskunsuojaus. 

Lämpösuojaus

• EN 407 – Suoja kuumaa vastaan (tuli, lämpö, roiskeet)

EN 407 (EN 407:2020) on eurooppalainen standardi, joka määrittelee työkäsineiden suojauksen lämpöön ja tulipalovaaroihin liittyvissä työtehtävissä. Se kertoo, kuinka hyvin käsine kestää kuumuutta, liekkejä ja kuumia roiskeita, ja auttaa suojaamaan käsiä palovammoilta ja muilta lämpövahingoilta.

EN 407:2020 koskee käsineitä, jotka suojaavat lämpöriskeiltä (kuumuus ja/tai tulipalo). Ominaisuuksia ovat muun muassa:

• Rajoitettu liekin leviäminen
• Kosketuslämmön kestävyys
• Konvektiolämmön kestävyys
• Säteilylämmön kestävyys
• Suojavaikutus pieniä sulametalliroiskeita vastaan
• Suojavaikutus suuria sulametallimääriä vastaan

Huomaa: Standardia ei sovelleta palomiesten tai hitsaajien käsineisiin, joita koskevat erilliset standardit. EN 407:2020 -standardiin liittyvien kahden piktogrammin ja testiarvojen selitykset.

Standardiin EN 407:2020 liittyy kaksi erilaista piktogrammia, joiden avulla käyttäjät pystyvät nopeasti tunnistamaan käsineen suojaustyypin.

1. Liekki-piktogrammi:
   
   
   Tätä symbolia käytetään vain silloin, kun käsine on testattu syttyvyyden ja erityisesti rajoitetun liekin leviämisen osalta. Se osoittaa, että käsine suojaa yhtä tai useampaa lämpöriskiä vastaan, mukaan lukien liekinkestävyys.
    
2. Lämpö-piktogrammi (uusi standardissa EN 407:2020):
   
   
   Tätä uudempaa symbolia käytetään käsineissä, jotka eivät ole liekinkestäviä, kuten uunikäsineissä, jotka suojaavat ainoastaan kosketuslämmöltä. Se takaa selkeyden käyttäjille, jotka tarvitsevat lämpösuojaa, mutta eivät välttämättä liekinkestävyyttä.

Käsineet, jotka on merkitty toisella näistä piktogrammeista, suojaavat yhtä tai useampaa lämpöriskiä vastaan.

EN 407 -standardin mukainen merkintä:
Käsineissä on kuvake (tuli), jonka alla on kuusi numeroa, jotka osoittavat suorituskykytason (yleensä 1-4, joissain 1-5) eri testialueilla:

1. Palokäyttäytyminen (tulenarkuus): Kuinka kauan materiaali jatkaa palamista/hehkuamista. Arvot: 0-4 (4 = paras kestävyys)
2. Kosketuslämpö: Lämpötila (100–500 °C), jota käsinen kestää ilman, että sisäpuoli kuumenee liikaa. Arvot: 0-4 (4 = paras kestävyys)
3. Konvektiolämpö (konvektiokuumuus): Kuinka kauan käsine viivästyttää lämmön siirtymistä. Arvot: 0-4.
4. Säteilylämpö: Käsineen kyky suojata lämpösäteilyltä. Arvot 0-4.
5. Pienet sulametalliropisarat: Tarvittava määrä roiskeita, jotka aiheuttavat tietyn lämpötilan nousun. Arvot: 0-4.
6. Suuret sulametallimäärät: Tarvittava määrä sulaa metallia, joka vaurioittaa materiaalia.

Merkintäesimerkki:

EN 407: 4 3 4 2 3

• Arvot vastaavat yllä olevia testejä vasemmalta oikealle.

Tärkeää:

• 0-taso: Käsine ei läpäissyt vähimmäisvaatimuksia.
• X-taso: Testiä ei ole tehty tai se ei sovellu käsineelle.
• Standardi vaatii myös, että EN 407 -käsineet täyttävät vähintään tason 1 hankaus- ja repimislujuuden (EN 388).

EN 407 varmistaa, että työkäsineet tarjoavat tehokkaan suojan kuumuutta, liekkejä ja kuumia roiskeita vastaan, kuten hitsauksessa, valimotyössä tai lasiteollisuudessa.

 

 

EN 511 – Suoja kylmää vastaan

EN 511 on eurooppalainen standardi, joka määrittelee vaatimukset ja testausmenetelmät kylmältä suojaaville työkäsineille. Standardi varmistaa, että käsineet suojaavat käyttäjää jopa –50 °C pakkaselta, kylmältä ilmavirralta ja jäältä auttaen estämään paleltumia ja muita kylmävaurioita.

EN 511:2006 koskee suoja- ja työkäsineitä, joita käytetään kylmissä ympäristöissä, olipa kyse sitten sääolosuhteista tai teollisuusprosesseista. Siinä arvioidaan kolmea keskeistä suojaavaa ominaisuutta:

• Konvektiokylmyyden kestävyys – suojaus kylmältä ilmalta ja tuulelta.
• Kosketuskylmyyden kestävyys – suojaus kylmiä esineitä tai pintoja käsiteltäessä.
• Vedenläpäisevyys – kyky estää veden pääsy käsineeseen. Vedenläpäisevyyden testi tehdään tarvittaessa.

Testattavat ominaisuudet:

1. Konvektiokylmä (Convective cold resistance)
   • Mittaa käsineen kykyä estää kylmän ilman ja tuulen pääsyä käteen.
   • Arvot: 0–4 (4 = paras suoja).
2. Kontaktikylmä (Contact cold resistance)
   • Testaa käsineen kykyä suojata kylmältä pinnalta tulevaa lämpöä. Määrittää, kuinka tehokkaasti käsine vastustaa lämmön siirtymistä, kun se on suorassa kosketuksessa kylmiin pintoihin.
   • Arvot: 0–4.
3. Vedenpitävyys (Water permeability)
   • Arvioi, kuinka hyvin käsine estää veden läpäisyn. Ilmaisee, tunkeutuuko vesi käsineeseen 5 minuutissa. Vedenläpäisytesti joko hyväksytään tai hylätään.
   • Arvot: 0 = ei vettä läpäise, 1 = vettä pääsee läpi.

Merkintäesimerkki:

EN 511: 3 4 1

• 3 = konvektiokylmän suoja
• 4 = kontaktikylmän suoja
• 1 = vedenpitävyys

EN 511 varmistaa, että työkäsineet suojaavat tehokkaasti kylmältä, jäältä ja kosteudelta, kuten ulkotöissä talvella tai kylmävarastoissa.

 

 

EN 374 – kemikaali- ja mikro-organismisuoja työkäsineissä

EN 374 (EN ISO 374:2016) on eurooppalainen standardi, joka määrittelee työkäsineiden suojauksen kemikaaleja ja mikro-organismeja vastaan. Se kertoo, kuinka hyvin käsine estää vaarallisten aineiden ja bakteerien tai virusten pääsyn iholle, mikä on erityisen tärkeää laboratoriossa, siivoustöissä ja teollisuudessa.

 

Standardin pääkohdat (EN ISO 374:2016):

• EN ISO 374-1 (Kemikaalisuojaus): Luokittelee käsineet tyyppeihin A, B tai C läpäisyaikojen ja testattujen kemikaalien määrän perusteella (vähintään 30 min läpäisyaika A-tyypillä).
• EN ISO 374-2 (Mikro-organismit): Testaa käsineen tiiviyden ja kyvyn suojata bakteereilta, sieniltä ja viruksilta. Mikro-organismeilta ja kemikaaleilta suojaavien käsineiden on oltava läpäisemättömät (eivät sisällä reikiä). Ohuiden kertakäyttökäsineiden osalta läpäisevyys testataan täyttämällä käsine vedellä tai ilmalla. Jos käsineestä vuotaa vettä tai ilmaa, se on puutteellinen. Testillä varmistetaan, että käsine suojaa kemiallisilta ja biologisilta aineilta makroskooppisella tasolla.
• EN ISO 374-4 (Hajoaminen): Mittaa käsineen materiaalin mekaanista heikkenemistä kemikaalin vaikutuksesta. Hajoamisella tarkoitetaan käsinemateriaalin heikkenemistä kemiallisen kontaktin seurauksena. Hajoamisen merkkejä voivat olla laminoitujen kerrosten irtoaminen, värjäytyminen, kovettuminen, pehmeneminen, kutistuminen tai venyminen, vetolujuuden aleneminen. Heikentyminen tarkoittaa puhkaisulujuuden muutosta prosentteina mitattuna yhden tunnin jatkuvan kemikaalikontaktin jälkeen. Tulokset on sisällytettävä käsineen pakkausselosteeseen kaikkien kolmen käsinetyypin osalta.
• EN ISO 374-5 (Virussuojaus): Erityisvaatimukset viruksia vastaan (merkintä "VIRUS" piktogrammin alla). EN 374-5 -standardissa mennään bakteerien ja sienten torjuntaa pidemmälle ja otetaan käyttöön viruskestävyyden testaus. Tämä on erityisen tärkeää aloilla, joilla on riski altistua veren välityksellä tarttuville taudinaiheuttajille tai tartuntavaarallisille materiaaleille.

Käsineet, jotka täyttävät viruksilta suojaamista koskevat vaatimukset, varustetaan pakkauksessa näkyvällä biologisen vaaran piktogrammilla ja sanalla ”VIRUS”.

Merkinnät ja tyypit:

• Tyyppi A: Suojaa vähintään 6 kemikaalia vastaan (läpäisyaika > 30 min).
• Tyyppi B: Suojaa vähintään 3 kemikaalia vastaan (läpäisyaika > 30 min).
• Tyyppi C: Suojaa vähintään 1 kemikaalia vastaan (läpäisyaika > 10 min).

Käsineen pinnassa voi olla EN 374 -merkintä, esimerkiksi:

• EN 374-1:2016/Type A – Käsine tarjoaa korkean tason kemiallisen suojan useita kemikaaleja vastaan.
• Kirjaimet A-L – osoittavat testatut kemikaalit.
• Biologinen suoja – symboli “biohazard” tai merkintä “VIRUS” kertoo, että käsine estää mikro-organismien läpäisyn.

Käsine voi olla merkitty symbolilla kemikaalisuojaksi ja sisältää kemikaalien koodit, joille se tarjoaa suojaa (esim. A, B, C…).

EN 374 varmistaa, että työkäsineet suojaavat tehokkaasti kemikaaleilta ja mikro-organismeilta, kuten laboratoriotyössä, siivouksessa ja kemianteollisuudessa.

 

EN 60903 & EN 61482 - sähkösuojaus

• Sähkönkestävät käsineet (esim. sähkötyöt, kaapelit)
• EN 60903: Jännitesuoja käsitöissä
• EN 61482: Suoja sähkökaaria vastaan

EN 60903 on kansainvälinen standardi, joka määrittelee vaatimukset eristäville käsineille, joita käytetään sähkötöissä jännitteisten laitteiden käsittelyyn. Tavoitteena on estää sähköisku ja varmistaa käyttäjän turvallisuus sähkön kanssa työskenneltäessä.

• Käsineet valmistetaan erityisestä eristämateriaaleista, kuten kumin ja kumiseosten yhdistelmistä.
• Käsineen on kestettävä repeäminen, kuluminen ja puhkaisu, jotta sen sähköeristysominaisuus säilyy käytössä.
• Käsineet testataan kestämään tietty jännitetaso (volttimäärä), joka riippuu käsineen luokasta.
• Ne testataan korkeajännitekoevirralla, jotta varmistetaan eristyksen kestävyys.
• Käsineet voivat olla käytössä yksin tai suojattuna suojakäsineiden kanssa (esim. mekaanisten riskien varalta).
• Käsineissä näkyy standardin merkintä EN 60903, käsineen luokka ja mahdollisesti testattu jännitetaso (esim. 1 000V, 17 000V). Usein myös valmistajan tiedot ja valmistusmateriaalit ilmoitetaan.

• Tarkoitus: Estää sähkövirran kulku ihmiskehon läpi tarjoamalla dielektrinen este. 
• Luokittelu: Käsineet jaetaan luokkiin (00–4) sen mukaan, kuinka korkeaa jännitettä ne kestävät:
  • Luokka 00: Maks. 500 V AC
  • Luokka 0: Maks. 1 000 V AC
  • Luokat 1–4: Korkeammille jännitteille (esim. luokka 4 kestää 36 000 V AC). 
• Lisäominaisuudet: Käsineissä voi olla merkintöjä erikoissuojauksesta, kuten A (happo), H (öljy), Z (otsoni) tai R (happo, öljy ja otsoni). 
• Huolto: Standardi vaatii säännöllistä testausta tai tarkastusta (yleensä 6 kk välein), jotta eristyskyky varmistetaan. 

Käyttötarkoitus:

• Sähköasennukset ja huoltotyöt jännitteisten laitteiden läheisyydessä.
• Voimalaitokset, sähköverkot ja teollisuuden sähkötyöt, joissa on sähköiskun riski.
• Kaikissa töissä, joissa käsineen käyttäjä voi joutua kosketuksiin jännitteellisten osien kanssa.

EN 60903 -standardin mukaiset käsineet tarjoavat luotettavan suojan sähköiskuja vastaan. Ne ovat välttämättömiä sähköalan ammattilaisille ja huoltotyöntekijöille, jotka työskentelevät jännitteellisten laitteiden kanssa. Käsineiden luokka määrittää suurimman turvallisesti käsiteltävän jännitteen.

 

EN 61482 on eurooppalainen standardi, joka määrittelee vaatimukset käsineille, jotka suojaavat sähkökaarelta ja kaarihitsauksen aiheuttamilta vaurioilta. Standardi koskee erityisesti työkäsineitä, joita käytetään sähköteollisuudessa, huoltotehtävissä ja muissa ympäristöissä, joissa on riski äkillisestä kaarikaarelta tai sähkösuihkusta.

• Käsineiden testaus sisältää valokaaritestin, jossa mitataan kuinka hyvin käsine suojaa lyhytaikaiselta, erittäin kuumalta sähkökaarelta.
• Testataan kaaren aiheuttama lämpö, syttymisen kestävyys ja materiaalin vaurioituminen.

Käyttöluokat ja luokitukset:

• Standardi jakaa käsineet luokkiin EN 61482-1-1 (IEC 61482-1-1) ja EN 61482-1-2 (IEC 61482-1-2) testimenetelmän mukaan:
  • EN 61482-1-1 (luokka 1 ja 2): simuloi kaaren vaikutusta laboratoriotesteillä ja lämpöenergialla.
  • EN 61482-1-2 (Box Test): kaari laukaistaan kontrolloidusti, mitaten käsineen ja käyttäjän suojaustasoa.

• Mekaaninen kestävyys:
  • Käsineen tulee kestää repeytymistä, kulumista ja puhkaisua, jotta sähkö- ja kaarisuoja säilyy työssä.
• Merkinnät:
  • Käsineessä näkyy standardin merkintä EN 61482, testattu luokka ja kaaren aiheuttaman energian kestävyys.
  • Valmistaja voi ilmoittaa myös materiaalin ja käyttösuositukset.
  • Class 1 ja Class 2 – valokaaren kestävyysluokat (mitattu energiataso kA²s).
  • Suojaa myös mekaanisia riskejä vastaan, jos käsine on yhdistelmäkäsine.

• Lisäksi käsineiden materiaali ja rakenne arvioidaan kestämään lämpöä, kipinöitä ja liekkejä. 
• Valokaarisuojatut käsineet on usein valmistettu materiaaleista, jotka eivät sula tai syty palamaan (esim. nahka tai erikoiskuidut).

EN 61482 -käsineet ovat välttämättömiä, kun työympäristössä on riski sähkökaarelta tai kuumilta sähköpurkauksilta. Ne vähentävät palovammojen ja muiden lämpöriskien vaaraa tehokkaasti.

 

EN 10819 – Tärinää vaimentavat suojakäsineet

EN ISO 10819 on kansainvälinen standardi, jossa määritellään, miten käden ja käsivarren tärinää vaimentavia käsineitä testataan ja arvioidaan. Tärinävaimennetut käsineet on suunniteltu suojaamaan käyttäjän käsiä ja ranteita tärinältä, joka syntyy esimerkiksi moottorisahoista, iskevästä työkoneesta, porakoneista tai muista käsityökaluista. Pitkäaikainen altistuminen tärinälle voi aiheuttaa käsi- ja ranneoireita, kuten käsivarren ja sormien verenkierto-ongelmia, hermovaurioita ja nivelkipuja.

Standardin EN ISO 10819 keskeiset vaatimukset

Jotta käsine voidaan sertifioida tärinävaimennetuksi, sen on täytettävä seuraavat vaimennuskriteerit kahdella eri taajuusalueella:

• Keskitaajuusalue (TRM: 25–200 Hz): Käsine ei saa vahvistaa tärinää. Läpäisyarvon on oltava alle tai yhtä suuri kuin 0,9 (vaimennus vähintään 10 %). 
• Korkeataajuusalue (TRH: 200–1250 Hz): Käsineen on vähennettävä tärinää merkittävästi. Läpäisyarvon on oltava alle tai yhtä suuri kuin 0,6, mikä tarkoittaa vähintään 40 % vaimennusta.

• Testausmenetelmä: laboratoriotesteissä jäljitellään todellisia olosuhteita tärisevien kahvojen ja antureiden avulla.

• Materiaalin sijoittelu: Vaimennusmateriaalin on peitettävä kämmenen lisäksi myös peukalo ja kaikki sormet. 
• Kylmyyden vaikutus: Tärinän aiheuttamat oireet pahenevat usein kylmässä, joten monet tärinäkäsineet on suunniteltu tarjoamaan myös lämpöeristystä.

Standardia tarkistettiin vuonna 2019 ja siihen lisättiin tärkeitä päivityksiä:

• Mekaaninen vähimmäissuojaus: käsineiden on nyt täytettävä EN 388 -standardin vaatimukset mekaanisten riskien osalta.
• Päivitetyt tiedot valmistajalta: standardi edellyttää yksityiskohtaisempia käyttöohjeita.
• Uusi piktogrammi: käyttöön otettiin uusi symboli, jolla osoitetaan EN ISO 10819 -standardin noudattaminen.

Tärinävaimennetut suojakäsineet EN ISO 10819 -standardin mukaisesti vähentävät käsiin kohdistuvaa tärinää, parantavat käyttömukavuutta ja ehkäisevät pitkäaikaisia tärinän aiheuttamia vaurioita. Ne ovat välttämättömiä kaikissa ammateissa ja työtehtävissä, joissa työkalut ja koneet aiheuttavat merkittävää tärinäaltistusta.

 

EN 12477 - hitsaussuojaus

EN 12477 on eurooppalainen standardi, jossa määritellään hitsauksessa ja siihen liittyvissä prosesseissa käytettävien käsineiden turvallisuusvaatimukset. Se varmistaa, että käsineet suojaavat luotettavasti kuumuudelta, kipinöiltä ja mekaanisilta vaaroilta ja säilyttävät samalla tuntoherkkyyden työkalujen ja materiaalien käsittelyssä.

Standardin pääkohdat:

• Käsineet testataan lämpöä ja palovammoja vastaan, sekä sulan metallin roiskeita ja liekkejä vastaan (osittain EN 407 -standardin mukaisesti).
• Standardi huomioi mekaanisen kestävyyden, kuten repeytymis- ja kulutuskestävyyden (EN 388).
• EN 12477 jakaa hitsauskäsineet kahteen tyyppiin:
  • Type A: Pidempi, suojaa paremmin kättä ja rannetta, mutta vähemmän tarkkuutta sormille. Korkeammat vaatimukset kuumuuden kestävyydelle ja mekaanisille riskeille. Alhaisempi joustavuus ja tuntoherkkyys.
  • Type B: Lyhyempi, parempi sormien liikkuvuus ja tarkkuus (esim. TIG-hitsaukseen), mutta vähemmän suojaa käsivarren yläosalle. Vähemmän tiukat vaatimukset kestävyyden osalta verrattuna tyyppiin A.

Merkinnät:

• Standardimerkintä EN 12477, tyyppi (A tai B).
• Usein ilmoitetaan myös lisäsuojaluokat, kuten lämpö- ja mekaaninen suoja.
• Koko ja materiaalitieto näkyvät merkinnöissä.

Käyttötarkoitus:

• Hitsaus ja kaasuhitsaus, MIG/MAG- ja TIG-hitsaus, kaarihitsaus, plasmaleikkaus, hionta ja metallin käsittely.
• Työskentely ympäristöissä, joissa käsille voi roiskua sulanutta metallia tai joissa esiintyy korkeita lämpötiloja.

EN 12477 -käsineet tarjoavat täydellisen suojan hitsaustöissä, yhdistäen kuumuuden ja roiskeiden eston sekä riittävän mekaanisen kestävyyden. Ne on suunniteltu suojaamaan käyttäjän käsiä tehokkaasti vaaroilta, samalla säilyttäen tarpeellisen tarkkuuden ja liikkumavapauden hitsaustyöskentelyssä.

 

ASTM F2878 - pistosuoja

ASTM F2878 on kansainvälisesti tunnustettu standardi, jonka mukaisesti suojamateriaaleja testataan hypodermisten neulojen aiheuttamia pistoja vastaan. Sillä varmistetaan, että käsineet ja vaatteet suojaavat riittävästi ympäristöissä, joissa neulanpistotapaturmat ovat riski. Tämä standardi on suunniteltu erityisesti käsineille, jotka suojaavat käyttäjää teräviltä esineiltä, kuten neuloilta, veitsiltä, piikeiltä ja muilta pistovälineiltä.

Testausmenetelmä (ASTM F2878)

Testissä käytetään standardoituja hypodermisiä neuloja suojamateriaalin lävistämiseen. 

• Neulakoot: Testissä käytetään yleensä 21G, 25G tai 28G (gauge) neuloja, joista 25G on hyvin yleinen teollisuusstandardi.
• Mittaustapa: Testi mittaa sen voiman (newtoneina, N), joka tarvitaan neulan työntämiseen suojamateriaalin läpi.
• Tulos: Mitä suurempi voima tarvitaan, sitä parempi on materiaalin pistosuojaus.

• Taso 1 (Pienin suoja): > 1 N (Newton)
• Taso 2: > 2 N
• Taso 3: > 3 N
• Taso 4: > 4 N
• Taso 5 (Suurin suoja): > 5 N

Käyttötarkoitus:

• Terveydenhuolto ja laboratorioympäristöt (esim. neulat, verinäytteet).
• Turvallisuuskäyttö ja työtehtävät, joissa käsien suojaaminen teräviltä esineiltä on kriittistä.
• Elintarvike- ja teollisuusympäristöt, joissa käsitellään teräviä työkaluja.

ASTM F2878 -standardin mukaiset käsineet tarjoavat luotettavan suojan pistovahinkoja vastaan. Ne ovat välttämättömiä työtehtävissä, joissa on riski käsien pistovammoista, kuten terveydenhuollossa, laboratorioissa ja turvallisuusalalla.

 

IEC 61340-5-1 - ESD suojaus

IEC 61340-5-1 on kansainvälinen standardi, joka määrittelee vaatimukset henkilön suojaamiseksi sähköstaattisia purkauksia vastaan työympäristöissä, joissa elektroniset laitteet ja komponentit voivat vaurioitua staattisen sähkön vaikutuksesta. Tämä standardi kattaa myös työkäsineet ja muut ESD-suojavarusteet, joiden avulla henkilö ja käsiteltävät laitteet pysyvät sähköstaattisilta purkauksilta suojattuina.

Käsineiden on oltava riittävän johtavia tai dissipatiivisia, jotta sähkövaraukset purkautuvat turvallisesti hallitusti.

• Vastusarvo: Vastus käyttäjän ja maan (ground) välillä on oltava alle 10^9 Ω
• Varauksen purkautuminen: Käsineiden käyttöalueella ei saa esiintyä yli 100 V staattisen sähkön potentiaaleja. 

Standardi edellyttää tarkkoja olosuhteita, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia:

• Ilmankosteus: Testit suoritetaan tyypillisesti alhaisessa, 12 % suhteellisessa kosteudessa, jolloin staattisen sähkön riski on suurimmillaan. 
• Sertifiointi: Käsineet, jotka täyttävät nämä ehdot, merkitään usein keltaisella ESD-symbolilla (käsi kolmion sisällä ja kaari sen yläpuolella).

IEC 61340-5-1 -standardin mukaiset työkäsineet suojaavat sekä käyttäjää että herkkiä elektronisia laitteita sähköstaattisilta purkauksilta. Ne ovat välttämättömiä ESD-työpisteissä, elektroniikkateollisuudessa ja huoltotoiminnoissa, joissa sähköstaattinen purkaus voi aiheuttaa vahinkoa tai vaaratilanteen.

 

EN 16350:2014 - staattiselta sähköltä suojaus

Eurooppalainen EN 16350:2014 -standardi määrittelee suojakäsineiden sähköstaattiset vaatimukset ympäristöissä, joissa voi olla syttyviä tai räjähdysvaarallisia tiloja, eli niin sanottuja ATEX-alueita.

Nämä käsineet on suunniteltu herkille elektronisille laitteille turvalliseen käsittelyyn sähköstaattisesti suojatuilla (ESD) alueilla, samalla kun ne soveltuvat räjähdysvaarallisiin (ATEX) ympäristöihin.

Teollisuusympäristöissä, joissa on räjähtäviä kaasuja, höyryjä tai pölyjä, pienikin sähköstaattinen purkaus voi aiheuttaa tulipalon tai räjähdyksen. Standardissa EN 16350:2014 asetetaan kriteerit käsineille, jotka auttavat ehkäisemään tällaisia riskejä johtamalla staattisen sähkön turvallisesti pois.

Standardia sovelletaan erityisesti ATEX-ympäristöissä käytettäviin käsineisiin, jotka on luokiteltu ATEX-direktiivin 2014/34/EU mukaisesti. Standardi varmistaa, että käsineet täyttävät tiukat pystysuuntaisen sähkövastuksen vaatimukset. Tämä tarkoittaa, että ne pystyvät johtamaan käyttäjän kehosta peräisin olevat staattiset varaukset käsinemateriaalin läpi ja purkamaan ne turvallisesti.

Standardin ja direktiivin vaatimukset:

1. EN 16350:2014
   • Varmistaa, että käsine ei kerää sähköstaattista varausta, ja hallitsee ESD-purkauksen turvallisesti.
   • Testataan käsineen sähkövastus ja purkausominaisuudet.
2. ATEX-direktiivi (2014/34/EU)
   • Takaa, että käsineen materiaali ja rakenne eivät aiheuta kipinöitä tai staattista purkausta, jotka voisivat sytyttää räjähdysvaarallisen ympäristön.
   • Käsine voidaan luokitella räjähdysvaaralliseen ympäristöön sopivaksi (esim. kat. 1 tai 2 riippuen käytöstä).

• EN 16350:2014 – osoittaa ESD-suojauksen.
• ATEX-merkintä (esim. II 2 G Ex ib IIC T4) – osoittaa räjähdyssuojan tason ja käyttöluokan.

ATEX-alueet ovat korkean riskin alueita, joilla käsitellään syttyviä aineita. Tällaisia alueita ovat muun muassa

• kemiallinen käsittely
• öljy- ja kaasulaitokset
• maalin ja liuottimien käsittely
• lääketeollisuus
• viljan ja elintarvikkeiden varastointi
• logistiikka ja huolto räjähdysvaarallisissa tiloissa.

Näissä ympäristöissä EN 16350:2014 -standardin mukaisesti sertifioidut suojakäsineet auttavat ehkäisemään staattisia kipinöitä, jotka voivat sytyttää vaarallisia materiaaleja.

Vaikka sekä EN 16350 -standardissa että ESD-käsineissä on kyse sähköstaattisesta purkauksesta, niillä on eri tarkoitus:

• EN 16350 -standardin mukaiset käsineet on suunniteltu suojaamaan ihmisiä ja ympäristöjä räjähdysvaarallisissa tiloissa (ATEX-alueet).
• ESD-käsineet (sähköstaattinen purkaus) on tarkoitettu suojaamaan elektronisia komponentteja staattisen sähkön aiheuttamilta vaurioilta.

Nämä käsineet tarjoavat kaksinkertaisen suojan: ne suojaavat sähköstaattisilta purkauksilta (ESD) ja ovat samalla turvallisia räjähdysvaarallisissa ympäristöissä (ATEX). Ne ovat välttämättömiä erikoistuneissa teollisuusympäristöissä, joissa sekä elektroninen turvallisuus että räjähdysriski täytyy hallita.

 

EN ISO 11393-4 - moottorisahan käyttäjän suojakäsineet

EN ISO 11393-4 (aiemmin tunnettu nimellä EN 381-7) on kansainvälinen turvallisuusstandardi, jossa määritellään suorituskyky- ja testausvaatimukset käsineille, jotka on suunniteltu suojaamaan käsikäyttöisten moottorisahojen aiheuttamilta viilloilta. Se varmistaa, että käsineet täyttävät tiukat kestävyyttä, viillonkestävyyttä ja rakennetta koskevat kriteerit, joilla vähennetään loukkaantumisriskiä vaarallisissa ympäristöissä.

Käsineet suojaavat kättä pääasiassa kolmella tavalla: 

1. Ketjun pysäyttäminen: Suojamateriaalin kuidut tarttuvat ketjuun ja tukkivat vetopyörän, jolloin ketju pysähtyy.
2. Ketjun hidastaminen: Materiaali imee liike-energiaa ja hidastaa ketjun nopeutta.
3. Viillon vastustaminen: Materiaali estää ketjua leikkaamasta suoraan ihon läpi.

Standardi jakaa käsineet luokkiin sen mukaan, kuinka suurta ketjun nopeutta ne kestävät testitilanteessa: 

• Luokka 0: 16 m/s
• Luokka 1: 20 m/s (yleisin ammattikäytössä)
• Luokka 2: 24 m/s
• Luokka 3: 28 m/s 

Käden suojauksen kattavuus

• Tyypin 1 käsineet suojaavat molempia käsiä sahaukselta.
• Tyypin 2 käsineet suojaavat vain vasenta kättä, ja niitä käyttävät yleensä oikeakätiset moottorisahan käyttäjät.

Suojaavat alueet

• Muotoilu A suoja-alue kattaa vain kämmenselän. Suojamateriaalin on oltava vähintään 110mm leveä ja 120mm korkea.
• Muotoilu B suoja-alue kattaa kämmenselän lisäksi neljä sormea (peukaloa lukuun ottamatta). Suojamateriaalin korkeuden on oltava vähintään 190mm.

Standardin mukaiset käsineet on merkittävä moottorisaha-symbolilla, jonka yhteydessä ilmoitetaan suojausluokka. Usein suojamateriaali on sijoitettu vain vasempaan käsineeseen, koska moottorisahaa pidettäessä vasen käsi on alttiimpi osumille, mutta markkinoilla on myös molemmat kädet suojaavia malleja.

Työturvallisuusohjeet Suomessa

• Työturvallisuuskeskus / Tukes antaa suosituksia ja ohjeita suojakäsineiden valintaan eri toimialoilla.
• Työterveyslaitos tarjoaa tietoa esimerkiksi tärinän ja kemikaalien vaikutuksesta käsiin.
• Työnantajan tulee tehdä riskinarviointi ja valita käsineet sen mukaisesti.
• Käsineitä tulee käyttää oikein, huollettuna ja säännöllisesti tarkistettuna.

Yhteenveto

Suomessa työkäsineiden käyttöön vaikuttaa:

1. Työturvallisuuslaki ja riskinarviointi
2. EU:n henkilönsuojainasetus (PPE-asetus 2016/425)
3. Standardit (EN, ISO, ASTM), jotka osoittavat käsineen suojatason
4. Toimialakohtaiset ohjeistukset (Tukes, Työterveyslaitos)
5. Erityisvaatimukset (ESD, ATEX, kemikaalit, moottorisaha, hitsaus)

Näiden avulla varmistetaan, että työntekijä saa oikean ja turvallisen käsisuojan tehtävän vaatimusten mukaan.